Eurooppalainen vuoden hämähäkki 2010
Ristihämähäkki – Araneus diadematus Clerck, 1758
Tämä laji, josta meillä käytetään nimeä aitoristihämähäkki, on eräs parhaiten tunnetuista hämähäkeistä. Tästä todisteena on osumien määrä ’Google’-hakukoneella. Haussa (www.google.at, 14.11.2009) löytyi 166,000 osumaa saksankielisellä nimellä ‘Gartenkreuzspinne’ ja 57,100 tieteellisellä nimelläAraneus diadematus (lat. Araneus = hämähäkki, diadematus = koristeltu diademilla tai otsapannalla).
Laji kuuluu ristihämähäkkien heimoon (Araneidae), joita kutsutaan myös ratasverkkohämähäkeiksi. Heimossa on maailmanlaajuisesti noin 3,000 lajia, joista noin 35 lajia esiintyy Suomessa. Heimoon kuuluu keskikokoisia ja suuria lajeja (naaraiden ruumiin pituus on 10-18 mm ja koiraiden 5-9 mm), ristihämähäkkilajien raajoissa on vahvoja piikkejä. Nämä hämähäkit kutovat tyypillisiä kaikkien tuntemia ratasmaisia verkkoja, joissa kiertää tahmea spiraalimainen pyyntirihma. Etenkään naaraat eivät juuri liiku pyyntiverkoiltaan. Muita heimon edustajia ovat esimerkiksi suoja niittyristihämähäkkinä tunnettu (Araneus quadratus), marmoriristihämähäkki (Araneus marmoreus) ja meillä harvinainen siltaristihämähäkki (Larinioides sclopetarius).
Ristihämähäkillä on takaruumiin selkäpuolella luonteenomainen ristikuvio, josta laji- ja heimonimi johtuvat. Tämä selvästi erottuva kuvio muodostuu viidestä valkeasta läikästä (neljä pidentynyttä ja yksi pyöreä niiden keskellä) – jotka voivat myös yhtyä toisiinsa. Kuvio muodostuu guaniini-eritteestä, joka varastoituu aivan ihon alle ristikuvion kohdalle.
Lajin takaruumis on lehden muotoinen. Takaruumiin ensimmäinen kolmannes on levein, ja siitä johtuen etuosa näyttää melko kulmikkaalta. Läheisillä lajeilla, kuten A. quadratus ja A. marmoreus, takaruumiin levein kohta on keskivaiheilla ja sen takia se näyttää etuosaltaan pyöreämmältä.
Väritys on hyvin vaihtelevaa, ulottuen keltaisesta punaiseen erilaisten ruskean ja harmaan sävyjen kautta. Koiraiden ruumiin pituus on 5-10 mm ja naaraiden 12-17 mm.
Ristihämähäkki kutoo suurikokoisen, pyöreän ratasverkkonsa lähellä maan pintaa tai puiden ja pensaiden alaoksiin. Toisin kuin monet muut Araneus-lajit, ristihämähäkki viettää normaalisti päivänsä pyyntiverkkonsa keskustassa. Suojapaikkaa verkon lähellä ei yleensä ole, vaikka joskus se tehdäänkin.
Ratasmaiset pyyntiverkot ovat parhaiten tunnettu hämähäkin verkkotyyppi, sen avulla pienellä seittimäärällä voi kattaa laajan pyyntialan. Sellainen verkko vaatii vain muutaman kiinnityskohdan ja on samalla kertaa sekä vakaa että joustava. Verkkoon takertuneen hyönteisen kamppailu välittyy värähtelyinä verkon keskustaan (tai suojapaikkaan riippuen siitä missä hämähäkki odottaa saalistaan). Verkon geometrisen muodon johdosta hämähäkki voi suunnistaa ja liikkua siinä helposti joutumatta itse kosketuksiin tahmeiden pyyntirihmojen kanssa. Verkko uudistetaan säännöllisesti, sillä hämähäkki yksinkertaisesti syö vanhan verkon ja kierrättää näin tärkeitä ’rakennuspalikoita’ (proteiineja).
Toinen seitin käyttötapa on munakoteloiden teko, niiden tarkoitus on suojella jälkeläisiä. Syys- lokakuussa naaras kutoo lukuisia munakoteloita kellertävästä villamaisesta seitistä. Nuoret hämähäkit lähtevät munakoteloista keväällä talvehdittuaan niissä ja aikuistuvat loppukesällä.
Ristihämähäkki esiintyy monissa ja vaihtelevissa elinympäristöissä, erityisesti metsien laidoilla, niityillä ja puutarhoissa. Siten on helppoa vaikkapa mukavalla kävelyretkellä havainnoida ja ihailla niiden pyyntiverkkoja, jotka ovat todellisia luonnon mestariteoksia. Samalla voimme muistella kuinka monilta häiritseviltä kärpäsiltä, hyttysiltä ja muilta hyönteisiltä nämä verkot suojelevat meitä ja pitää mielessä se tosiseikka, että ristihämähäkit ja yleensäkin hämähäkit ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia luontokappaleita.
Christoph Hörweg & Seppo Koponen
Yhteydenotot Suomi
Dr. Seppo Koponen, Eläinmuseo, 20014 Turun yliopisto
sepkopo(a)utu.fi
