Eurooppalainen vuoden hämähäkki 2018
Steatoda bipunctata (Linnaeus, 1758)
Steatoda bipunctata (Linnaeus, 1758) kuuluu pallohämähäkkien heimoon (Theridiidae). Lajia on kutsuttu kotihämähäkiksi. Maailmanlaajuisesti pallohämähäkkien heimossa on noin 2500 lajia, joista 228 elää Euroopassa ja noin 50 Suomessa. Steatoda– suvussa on 13 lajia Euroopassa, näistä neljä on tavattu Suomessa; useimmat elävät meillä vain sisätiloissa.
Laji Steatoda bipunctata on löydetty kaikista Euroopan maista. Sitä tavataan yleisesti 800 m korkeuteen merenpinnasta, mutta Alpeilla on havaintoja jopa 2000 m korkeudelle asti. Suomessa lajia tavataan koko maassa.
Tämä verkonkutoja löytyy etenkin rakennusten sisätiloista ja niiden ulkoseinustoilta, esimerkiksi ikkunalautojen ja -karmien suojista. Elinpaikkansa suhteen laji ei ole kovin nirso, ja se voi elää melko kuivissakin huonetiloissa. Sitä tavataan myös ulkona luonnonoloissa, etenkin puutarhoissa ja metsänreunoilla, erityisesti puiden rungoilla ja kaarnan alla, sekä kallionkoloissa ja kivikoissa. Laji on usein paikallisesti varsin runsaslukuinen, eikä mitenkään uhanalainen.
Naaraiden ruumiin pituus on 4,5–7 ja koiraiden 4—5,5 mm. Hämähäkki näyttää rasvaiselta tai vahapintaiselta ja kiiltävältä, erityisesti sen hieman litistynyt takaruumis. Eturuumiin perusväri on tumman ruskeasta lähes mustaan, takaruumis on vaalean ruskea muuttuen tummemmaksi reunoiltaan. Takaruumiissa on enemmän tai vähemmän selvästi erottuva vaalea keskijuova, samoin kuin leveä vaalea poikkijuova etureunassa. Tavallisesti lajilla on näkyvissä neljä pientä tummaa pilkkua selkäpuolella; ne osoittavat takaruumiin sisällä olevien lihasten kiinnityskohtia. Jalat ovat punaruskeat ja niissä on tummempia rengaskuvioita.
Steatoda bipunctata kutoo kolmiulotteisen pyyntiverkon – tavallisesti rakennusten nurkkaan tai johonkin koloon – siinä on melko paksuseittinen mattomainen osa, josta lähtee ylöspäin seittisäikeitä sekä sivuille kulkevia säikeitä. Varsinaiset pyyntirihmat suuntautuvat alaspäin. Vain niissä on liimamaisia pisaroita, jotka ovat näiden seittirihmojen alaosassa. Saaliseläimet tarttuvat niihin, ja kun rihman värähdykset hälyttävät hämähäkin, se kiiruhtaa paikalle suojastaan; tavallisesti jostain kolosta lähellä verkkoa. Laji voi pyydystää paitsi pienehköjä hyönteisiä jopa melko suurikokoisia hämähäkkejä kuten huonehämähäkkejä.
Lajia tavataan ympäri vuoden, koiraita tavallisesti paritteluaikaan kesä-lokakuussa. Paritteluun liittyen koiras aikaansaa sirisevää ääntä hankaamalla takaruumiin etureunan terävää kohoutumaa eturuumiin raspimaista takareunaa vasten. Näin naaras houkutellaan suojapaikastaan parittelemaan. Tämä tapahtuu yleensä syksyllä, joskus myös keväällä. Naaras munii 50-100 vaaleanpunaista munaa valkeaan munakoteloon, joka roikkuu verkossa.
Steatoda bipunctata-lajin voi sekoittaa läheiseen lajiin S. castanea, joka elää meillä vain sisätiloissa. Steatoda castanea on väritykseltään vaaleampi, ja siitä on meiltä vähemmän havaintoja.
Miksi Steatoda bipunctata valittiin vuoden 2018 eurooppalaiseksi hämähäkiksi?
Se on yleisesti löydettävissä asunnoista ja ihmisen lähipiiristä, ja se on melko helposti tunnistettavissa. Laji on myös esimerkki ihmiselle vaarattomasta pallohämähäkistä, vaikka muistuttaakin hieman Välimeren alueen mustaa leskeä, jonka myrkky on ihmiselle vaarallista ja joka on siis aiheellisestikin pelätty ja esiintyy säännöllisesti mediassa. Myös koiraan tuottama sirisevä ääni on lajin erikoisuus. Vuoden hämähäkin valinnalla halutaan myös tuoda tätä eläinryhmää paremmin yleisön tietoisuuteen.
Euroopan vuoden hämähäkin valitsi 83 araknologia (hämähäkkien tutkijaa) 26:sta maasta. Koordinaattorina toimivat Wienin luonnonhistoriallinen museo sekä eurooppalaiset araknologiseurat Arachnologischen Gesellschaft (AraGes) ja European Society of Arachnology (ESA).
Christoph Hörweg & Seppo Koponen
