Eurooppalainen vuoden hämähäkki 2015
Rummuttajahämähäkki – Anyphaena accentuata (Walckenaer 1802)
Anyphaena accentuata (Walckenaer, 1802) kuuluu aavehämähäkkien heimoon (Anyphaenidae). Tässä heimossa on hieman yli 500 lajia maailmanlaajuisesti, erityisen lajirikas se on Neotrooppisella alueella; ainoastaan kuusi lajia elää Euroopassa, ja näistä vain rummuttajahämähäkki esiintyy Suomessa. Ulkonäöltään aavehämähäkit muistuttavat pussihämähäkkejä (heimo Clubionidae), joista ne eroavat lehtikeuhkoihin johtavan trakeaaliaukon sijainnin suhteen. Aavehämähäkeillä aukko on takaruumiin alapuolen keskiosassa (pussihämähäkeillä ja useimmilla muillakin heimoilla takaruumiin alapuolen takaosassa lähellä kehruunystyjä).
Rummuttajahämähäkki esiintyy yleisenä lähes koko Euroopassa – kuitenkin se puuttuu pohjoisimmista osista. Suomessa lajia tavataan maan eteläosassa noin Kokkolan – Jyväskylän tasolle. Laji suosii elinpaikkanaan lehtipuiden runkoja ja oksistoja, mutta esiintyy myös pensailla ja havupuilla. Rummuttajahämähäkki on alankoseutujen laji, jonka korkeimmalla sijaitsevat löytöpaikat Keski-Euroopan vuoristoalueilla Itävallassa ja Sveitsissä ovat hieman yli 1100 m merenpinnan tasosta. Päiväsaikaan rummuttajahämähäkit ovat seitillä yhteen kiedotuista lehdistä tehdyissä suojapaikoissaan. Parittelu ja muninta tapahtuu myös niissä. Laji on yöaikaan saalistava peto, jonka pyydystää etenkin pieniä hyönteisiä. Talvisaikaan sen voi löytää kuolleiden puiden rungoilta kaarnan alta. Ainakin Keski-Euroopassa laji on runsastunut kulttuuriympäristöissä, ja se on toisinaan havaittu rakennusten seinillä yöaikaisessa saalistustyössään. Koiraat aikuistuvat alkukesällä, ja aikuisia rummuttajahämähäkkejä tapaa kesän aikana, jolloin molemmat sukupuolet ovat aktiivisia.
Naaraiden ruumiin pituus on 5-9 mm, koiraat ovat hieman pienempiä, eli 4-7 mm. Ruumiin väri vaihtelee vaalean keltaisesta ruskeaan, ja eturuumiin selkäpuolella on tummat sahalaitaiset sivujuovat. Takaruumiin selkäpuolen keskellä on neljä vinoneliön muotoista tummaa täplää lähekkäin, ne ovat tyypillisiä lajille ja tekevät rummuttajahämähäkin tunnistamisen melko helpoksi. Jalat ovat kelta-ruskeat, tummalla kuvioidut. Koirashämähäkkien värikuviointi on yleensä kontrastisempaa kuin naaraiden.
Rummuttajahämähäkkikoirailla on tyypillinen, epätavallinen kosiskelukäyttäytyminen. Ne rummuttavat leukaraajoillaan (pedipalpit) ja ensimmäisellä jalkaparillaan naaraan suojapaikkaa ja värisyttävät samalla takaruumistaan, jolloin syntyy suriseva ääni.
Laji ei ole uhanalainen missään Euroopassa, ei Suomessakaan, eikä se tarvitse suojelua. Keski-Euroopassa tämän vuoden 2015 hämähäkkilajin menestymisen turvaamiseksi toivotaan monokulttuuri-havumetsien palauttamista lehtisekametsiksi ja kuolleiden puiden jättämistä metsiin paikoilleen. Sama pätee Suomeenkin.
Miksi Anyphaena accentuata sitten on valittu vuoden hämähäkiksi? Rummuttajahämähäkki on helppo tunnistaa selkäpuolensa neljän luonteenomaisen tumman täplän ansiosta; näin esimerkiksi valokuvista on yksinkertaista tunnistaa lajin paikalliset esiintymät. Laji on melko runsaslukuinen Keski-Euroopassa ja eteläisessä Suomessa. Se voi kulkeutua sisätiloihin vaikkapa joulukuusen mukana. Lisäksi koiras pystyy tuottamaan rummuttamalla surisevaa ääntä naarasta kosiskellessaan.
Vuoden 2015 eurooppalaisen vuoden hämähäkin valitsi 83 araknologia (hämähäkkitutkijaa) 26 Euroopan maasta. Äänestyksen järjesti Wienin luonnonhistoriallinen museo yhdessä saksankielisen araknologiseuran (Arachnologische Gesellschaft, AraGes) ja Euroopan araknologiseuran (European Society of Arachnology, ESA) kanssa.
Christoph Hörweg & Seppo Koponen
Yhteydenotot Suomi
Seppo Koponen, Eläinmuseo, Turun yliopisto, 20014 Turku
sepkopo(a)utu.fi
