Eurooppalainen vuoden hämähäkki 2014
Kolmioriippuhämähäkki – Linyphia triangularis (Clerck 1757)
Linyphia triangularis (Clerck, 1757) kuuluu riippuhämähäkkien heimoon (Linyphiidae). Hyppyhämähäkkien jälkeen riippuhämähäkit ovat maailman toiseksi lajirikkain hämähäkkiheimo (noin 4500 lajia). Euroopassa on noin 1250 ja Suomessa 280 riippuhämähäkkilajia.
Riippuhämähäkit kutovat heimolle tyypillisen riippumattomaisen pyyntiverkon. Linyphia triangularis on hieman epätavallinen heimonsa edustaja suuren kokonsa (ruumiin pituus 5-7 mm) ja selvien värikuvioiden johdosta. Näiden perusteella se on aika helppo tunnistaa jo jonkin matkan etäisyydeltä, ja se onkin yleisimmin havaittu riippuhämähäkkilaji luonnossa.
Lajia tavataan suuressa osassa palearktista aluetta ja sen levinneisyys kattaa lauhkean ja subtrooppisen vyöhykkeen. Euroopassa se on löydetty Islantia lukuun ottamatta kaikista maista ja se esiintyy alankomailta vuoristovyöhykkeille. Suomessa laji on hyvin yleinen maan etelä- ja keskiosissa.
Elinympäristönsä suhteen lajilla on varsin vähäisiä vaatimuksia, sitä tavataan niin metsissä kuin kaikenlaisilla avoimilla paikoilla, kuten niityt, metsänreunat, puistot ja puutarhat. Se esiintyy sopivilla paikoilla usein hyvin runsaslukuisena eikä ole missään uhanalainen laji.
Linyphia triangularis-lajin pyyntiverkko on monasti kudottu aluskasvillisuuteen suhteellisen lähelle maanpintaa, mutta usein se on nuorten puiden, kuten kuusentaimien, oksistossa. Kuten useilla riippuhämähäkkilajeilla se koostuu horisontaalisesta mattomaisesta verkko-osasta, joka on kiinnitetty seiteillä alapuolelta olevaan kasvillisuuteen ja jonka yläpuolella on noin 20 cm korkuinen löyhien pyyntisiimojen verkosto. Hämähäkki oleskelee tavallisesti selkä alaspäin verkon alapinnalla. Kun saalis törmää pyyntisiimoihin ja putoaa mattomaiselle verkolle, hämähäkki pyydystää sen. Tyypillistä saalista ovat pienet lentävät hyönteiset, kuten sääsket, pienet kärpäset ja kovakuoriaiset.
Ruumiin pituus on molemmilla sukupuolilla noin 5-7 mm. Eturuumis on väriltään kellanruskea, päältäpäin katsottuna sen reunat ovat tummat ja keskiviivassa on tumma juova, joka jakautuu kahdeksi haaraksi etuosassa. Näin muodostuu kaksipiikkistä haarukkaa tai äänirautaa muistuttava kuvio. Takaruumis on valkea tai hieman kellertävä ja siinä on leveä ruskea tummalaitainen keskijuova, jossa on lukuisia kaventumia. Lajille tyypillinen kolmiokuviointi (josta se on saanut nimensä) on nähtävissä tässä keskijuovassa. Takaruumiin sivuilla on ruskeat juovat ja tummia täpliä, vatsapuoli on tummanruskea tai musta. Raajat ovat kellanruskeita. Koiraat eroavat naaraista hoikemman takaruumiin ja suurempien suuosien johdosta. Niiden yleisväritys on hieman punaruskeampi kuin naaraiden.
Laji on mahdollista sekoittaa samannäköiseen lähilajiin Linyphia tenuipalpis, joka on hieman pienempi ja suosii lämpimämpiä elinpaikkoja. Se elää meillä vain etelässä, lähinnä lounaissaaristossa, ja sen aikuisia yksilöitä tavataan jonkin verran aikaisemmin kuin Linyphia triangularis-lajin aikuisia. Varma lajinmääritys vaatii sukuelinten mikroskooppitarkastelun.
Aikuisia Linyphia triangularis-yksilöitä tavataan loppukesän ja alkusyksyn aikana, erityisesti elo-syyskuussa. Tällöin koiraat etsiytyvät naaraiden verkkoihin. Parittelussa koiras on verkossa selkä alaspäin naaraan edessä ja siirtää spermaa työntämällä vuoron perään leukaraajansa (pedipalpit) naaraan sukuaukkoon. Jälkeläiset talvehtivat munakotelossa.
Linyphia triangularis on sopiva vuoden hämähäkiksi: se ei ole vain heimonsa runsaslukuisimpia lajeja, jonka pyyntiverkot ovat helposti havaittavia. Siihen liittyy myös mielenkiintoisia biologisia näkökohtia: naaraat houkuttelevat koiraita verkkoihinsa parittelemaan käyttämällä feromonia ja koiraat osoittavat vartioimiskäyttäytymistä pysyttelemällä naaraan verkossa parittelun jälkeen estääkseen naaraan parittelun muiden koiraiden kanssa. Näin paritellut koiras voi varmistaa, että sen omat geenit todellakin siirtyvät seuraavaan sukupolveen.
Tämän vuoden syyspuolella on taas aika kohdata vuoden hämähäkki. Pyyntiverkko on helppo havaita, etenkin kasteisina aamuina, ja sitten voi suunnata katseensa lähemmäs löytääkseen verkon omistajan.
Christoph Hörweg
Suomenkielinen versio: Seppo Koponen
Yhteydenotot Suomi
Seppo Koponen, Eläinmuseo, Turun yliopisto, 20014 Turku
sepkopo(a)utu.fi
