Sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4kki \u2013 Hyptiotes paradoxus<\/em> (C.L. Koch 1843)<\/p>\n L\u00e4hes kaikki tuntevat tyypillisen ristih\u00e4m\u00e4h\u00e4kin ratasmaisen verkon. On my\u00f6s yleisesti tiedetty\u00e4, ett\u00e4 luonto on miljoonien vuosien kuluessa muuttanut joitakin eli\u00f6it\u00e4 ja niiden k\u00e4ytt\u00e4ytymistapoja varsin oudoiksi. Vuoden 2009 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki osoittaa meille kuinka perinteinen h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinverkko voi muuntua nerokkaaksi pyyntiv\u00e4lineeksi.<\/p>\n P\u00e4\u00e4osan esitt\u00e4j\u00e4 on huomaamattoman pieni (ruumiin pituus 3-6 mm) ja huomaamattoman v\u00e4rinen (vaaleanharmaa tai ruskehtava, vaaleiden osittain hy\u00f6henm\u00e4isten karvojen muodostamin v\u00e4rikuvioin), ja se el\u00e4\u00e4 piilotellen kuivien oksien joukossa havumetsien sis\u00e4osissa. Pienikokoinen h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki on vanttera, niin ruumis kuin lyhyehk\u00f6t jalatkin, ja se sulautuu hienosti elinymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Takaruumis on kohoavan kolmion muotoinen, ja siit\u00e4 voi johtua monissa kieliss\u00e4 k\u00e4ytetty nimi \u201dkolmioh\u00e4m\u00e4h\u00e4kki\u201d. Pyyntiverkko paljastaa selvimmin h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin. Kuusimets\u00e4n halki kulkiessaan voi n\u00e4hd\u00e4 auringonpaistetta vasten kiiltelev\u00e4n noin 20 cm suuruisia verkkoja. Verkko on rakennettu vain nelj\u00e4st\u00e4 s\u00e4teitt\u00e4isest\u00e4 seitist\u00e4 ja niiden v\u00e4liin kudotuista pyyntirihmoista; se siis muodostaa t\u00e4ydellisest\u00e4 ratasverkosta kolme sektoria, t\u00e4st\u00e4 nimi sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4kki. Verkko pysyy paikallaan toiselta puolelta tukirihmoilla ja vastakkaiselta puolelta keskustasta l\u00e4htev\u00e4ll\u00e4 h\u00e4lytysseitill\u00e4. Kaiken kaikkiaan verkko n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 seittikolmiolta. Hyptiotes<\/i> pit\u00e4\u00e4, voisi sanoa, verkkonsa naruja (seitti\u00e4) k\u00e4dess\u00e4\u00e4n (etumaisissa raajoissaan) ja istuu saalista odottaen verkon keskustan ja kiinnityskohdan v\u00e4liss\u00e4; muodostaen siis el\u00e4v\u00e4n osan h\u00e4lytysseitti\u00e4. Kun hy\u00f6nteinen osuu pyyntirihmoihin, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki antaa pyydyksen painua \u00e4kki\u00e4 kokoon ja siten napata saaliin; se tapahtuu pident\u00e4m\u00e4ll\u00e4 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin takana olevaa seitti\u00e4 ja siten v\u00e4hent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 verkon j\u00e4nnityst\u00e4. Silloin pyyntirihmat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t hy\u00f6nteisen tehden siit\u00e4 helpon saaliin verkon rakentajalle.<\/p>\n H\u00e4m\u00e4h\u00e4kkikauhuiselle (araknofobiaa potevalle) t\u00e4m\u00e4 laji on mukava yll\u00e4tys, koska sill\u00e4 ei ole lainkaan myrkkyrauhasia, kuten ei muillakaan pyk\u00e4verkkoh\u00e4m\u00e4h\u00e4kkien heimon edustajilla (Uloboridae; Suomessa heimosta tavataan luonnossa vain t\u00e4m\u00e4 laji, ja sekin harvinaisena Ahvenanmaalla). Myrkkyrauhaset, kuten ratasverkkokin, ovat h\u00e4vinneet evoluution kuluessa. Saalis kiedotaan seitill\u00e4 liikkumattomaksi mytyksi, t\u00e4st\u00e4 johtuen seitti pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 ensin, jotta h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki p\u00e4\u00e4see k\u00e4siksi varsinaiseen ravintoonsa. Kuten kaikilla h\u00e4m\u00e4h\u00e4keill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tapahtuu ulkoisena ruuansulatuksena.<\/p>\n Toinen sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4kin ep\u00e4tavallinen ominaisuus, joka on yhteinen noin 50 eurooppalaiselle h\u00e4m\u00e4h\u00e4kille, on villamainen pyyntiseitti. T\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on ensin tarkasteltava kehruunystyjen rakennetta. Tavallisesti h\u00e4m\u00e4h\u00e4keill\u00e4 on kuusi kehruunysty\u00e4, ne ovat lyhyit\u00e4 hyvin erikoistuneita lis\u00e4kkeit\u00e4 takaruumiin k\u00e4rjess\u00e4. Kehruunystyiss\u00e4 on kehruuputkia (spigot), jotka ovat yhteydess\u00e4 takaruumiissa oleviin kehruurauhasiin. Seitti (\u201dsilkki\u201d) purkautuu kehruuputkista, ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n mm. pyyntiverkkojen, suojapaikkojen ja munakoteloiden rakentamiseen. Sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4keill\u00e4 on kuuden kehruunystyn (kolmen parin) lis\u00e4ksi siivil\u00e4m\u00e4inen kehruulevy (cribellum), joka on kehruunystyjen etupuolella. Se on todenn\u00e4k\u00f6isesti homologinen nelj\u00e4nnelle kehruunystyparille, joka esiintyi muinaisilla h\u00e4m\u00e4h\u00e4keill\u00e4 ja joka tavataan nykyisinkin viel\u00e4 muutamilla alkeellisilla muodoilla. Kehruulevyn pienet kehruuputket tuottavat tuhansia yksitt\u00e4isi\u00e4 seittirihmoja. N\u00e4m\u00e4 rihmat kammataan viimeisten (nelj\u00e4nsien) raajaparien \u201dcalamistrum\u201dilla, joka on erikoistunut rivi kampamaisia karvoja. N\u00e4in syntyy villamaista pyyntiseitti\u00e4, joka on nelj\u00e4 kertaa tarttuvampaa kuin ristih\u00e4m\u00e4h\u00e4kin tahmea, liimainen pyyntiseitti. Lis\u00e4ksi t\u00e4ss\u00e4 on etuna se, ettei villamaista pyyntiseitti\u00e4 tarvitse korvata uudella kovin usein, koska siin\u00e4 ei ole kuivuvaa liima-ainetta.<\/p>\n Lopuksi on mainittava viel\u00e4 yksi sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4kin rakenteellinen erikoisuus. Kaikkien h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkilajien koiraiden on peniksen puuttuessa siirrett\u00e4v\u00e4 sperma ep\u00e4suorasti. T\u00e4m\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n paritteluelimill\u00e4, jotka sijaitsevat leukaraajoissa (pedipalpit) suuosien ja ensimm\u00e4isen k\u00e4velyraajaparin v\u00e4liss\u00e4. L\u00e4hes kaikilla h\u00e4m\u00e4h\u00e4keill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 elimet ovat pienikokoiset. Mutta sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4kill\u00e4 paritteluelimet ovat tilavuudeltaan l\u00e4hes yht\u00e4 suuret kuin h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin koko eturuumis.<\/p>\n Huolimatta kaikista n\u00e4ist\u00e4 erikoisuuksistaan sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4kki on etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 yleinen laji, jota voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 L\u00e4nsi-Euroopasta Aasiaan. Meill\u00e4 laji on levinneisyysalueensa pohjoisrajalla. Se el\u00e4\u00e4 metsiss\u00e4, ja sen sukunimi (Hyptiotes<\/i>) viittaa rentoutuneeseen tai rauhalliseen (\u201dsel\u00e4ll\u00e4\u00e4n makaava, joutilas\u201d johtuen lajin tyypillisest\u00e4 lepoasennosta). On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 naamiov\u00e4ritys itsess\u00e4\u00e4n ja hiljaa paikoillaan pysytteleminen ovat t\u00e4rkeit\u00e4 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin hengiss\u00e4 s\u00e4ilymiselle. Lajinimi (paradoxus<\/i>; \u201douto, paradoksiaalinen\u201d) innostaa oppimaan lis\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kist\u00e4. Mik\u00e4li satutte lajin esiintymisalueelle sen ollessa t\u00e4ysikasvuinen (loppukes\u00e4ll\u00e4 tai alkusyksyll\u00e4), antaa sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4kin maailma ja tuoksuva kuusenneulaskarike hyv\u00e4n tilaisuuden rentouttavalle k\u00e4velylle.<\/p>\n Peter J\u00e4ger &\u00a0Seppo Koponen<\/p>\n Seppo Koponen, El\u00e4inmuseo, 20014 Turun yliopisto, sepkopo(a)utu.fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Eurooppalainen vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki 2009<\/p>\n Sektorih\u00e4m\u00e4h\u00e4kki \u2013 Hyptiotes paradoxus<\/em> (C.L. Koch 1843)<\/p>\n L\u00e4hes kaikki tuntevat tyypillisen ristih\u00e4m\u00e4h\u00e4kin ratasmaisen verkon. On my\u00f6s yleisesti tiedetty\u00e4, ett\u00e4 luonto on miljoonien vuosien kuluessa muuttanut joitakin eli\u00f6it\u00e4 ja niiden k\u00e4ytt\u00e4ytymistapoja varsin oudoiksi.<\/p>\n …<\/span><\/p>\nYhteydenotot Suomi<\/h4>\n