H\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4\u00a0– Ero furcata<\/em> (Villers, 1789)<\/p>\n <\/p>\n H\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4, Ero furcata<\/i> (Villers, 1789), kuuluu samoin nimettyyn heimoon h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4t (Mimetidae). T\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 heimossa on maailmanlaajuisesti 154 lajia, joista Euroopassa esiintyy 10 lajia. N\u00e4ist\u00e4 yhdeks\u00e4n kuuluu sukuun Ero, <\/i>joista k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s nime\u00e4 \u201cpedokit\u201d. <\/i>Pohjois-Euroopassa tavataan suvusta kolme lajia, joista Ero furcata<\/i> on tavallisin. Suomessa esiintyy my\u00f6s laji E. cambridgei<\/i> Kulczynski, 1911 ja mahdollisesti my\u00f6s E. tuberculata <\/i>(De Geer, 1778).<\/p>\n Keski-Euroopassa laji esiintyy etenkin alankoalueilla, vuoristoissa sit\u00e4 on tavattu aina 1500-2000 m korkeudelle asti. Suomessa Ero furcata<\/i> esiintyy koko maassa lukuunottamatta korkeimpia tunturialueita. Lajin voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 monenlaisista elinymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4, tyypillisimmin metsien pohja- ja kentt\u00e4kerroksesta, joskus puiden rungoiltakin. My\u00f6s mets\u00e4nreunat, pensaikot ja erilaiset l\u00e4mpim\u00e4t elinpaikat ovat suosittuja. T\u00e4m\u00e4 laji ei ole miss\u00e4\u00e4n Euroopassa uhanalainen.<\/p>\n Koiraiden ruumiin pituus on 2.5- 3 mm, naaraiden 4.5-4.8 mm. Eturuumis on keskiosaltaan kohonnut, v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n vaaleanruskea tyypillisin tummin kuvioinnein. Takaruumis on py\u00f6re\u00e4, v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n vaaleanruskeasta kellert\u00e4v\u00e4\u00e4n ja siin\u00e4kin on luonteenomaiset v\u00e4rikuvioinnit. Takaruumiin selk\u00e4puolen etureunan l\u00e4hell\u00e4 on kaksi matalaa mutta havaittavaa nysty\u00e4. Raajoissa on selke\u00e4t tummat rengaskuviot, ja kaksi etumaista jalkaparia on muita pidempi\u00e4. H\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4 saalistaa nimens\u00e4 mukaisesti vain toisia h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4, erityisesti verkkoja kutovia lajeja. Se ei kudo itselleen pyyntiverkkoa vaan siirtyy varovasti ilta- tai y\u00f6aikaan muiden lajien, erityisesti palloh\u00e4m\u00e4h\u00e4kkien (Theridiidae), verkkoon. Siin\u00e4 se v\u00e4risytt\u00e4\u00e4 taitavasti verkon s\u00e4ikeit\u00e4 tekeytyen verkkoon joutuneeksi saalisel\u00e4imeksi. T\u00e4ll\u00e4 tavoin sen l\u00e4helle houkuteltu verkon omistaja joutuu tunkeutujan pitkien etujalkojen kaappaamaksi, sit\u00e4 purraan raajaan ja lopuksi se imet\u00e4\u00e4n h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4n ravinnoksi.\u00a0<\/span><\/p>\n P\u00e4iv\u00e4saikaan paikallaan olevaa h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4\u00e4 on vaikea havaita sen piilotellessa, tavallisesti raajat kokoon vedettyin\u00e4, lehtien tai oksien alla. Lajin tyypillisen muotoinen munakotelo\u00a0 <\/span>on paljon helpommin l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4. Loppukes\u00e4ll\u00e4 ilmestyv\u00e4 munakotelo on pisaran muotoinen, l\u00e4pimitaltaan noin 4 mm, ja se on tehty useammista seittikerroksista. Sisin kerros muodostuu ohuista valkeista s\u00e4ikeist\u00e4, keskikerros on vahvempia s\u00e4ikeit\u00e4 tiiviisti sisimm\u00e4n kerroksen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja tukeva uloin kerros on karheaa, k\u00e4h\u00e4rtyv\u00e4\u00e4 seitti\u00e4. Munakotelo riippuu tavallisesti suojaavan oksan, lehden\u00a0 <\/span>tai vastaavan alla ohuen, mutta vahvan noin 15 mm mittaisen seittisiiman varassa. Riippuva munakotelo voi est\u00e4\u00e4 petoja sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 munia, mutta se ei suojele niit\u00e4 loisilta, niinp\u00e4 ahmaspisti\u00e4iset\u00a0 \u00a0 <\/span>(Ichneumonidae) voivat loisia paikoin jopa 40 % munakoteloista. H\u00e4m\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4n munakoteloissa on tavallisesti vain 6-8 munaa. Nuoret h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit kuoriutuvat talvehdittuaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4m\u00e4h\u00e4kit aikuistuvat loppukev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kutovat kes\u00e4ll\u00e4 munakotelonsa. Aikuisia tavataan kautta vuoden kes\u00e4puoliskon.\u00a0<\/span><\/p>\n Muut Pohjois- ja Keski-Euroopassa tavattavat Ero<\/i>-lajit ovat\u00a0 <\/span>ovat harvinaisempia, mutta niill\u00e4 on samat elintavat. Ero cambridgei <\/i>el\u00e4\u00e4 tavallisesti kosteammissa paikoissa kuin E. furcata<\/i> ja on sit\u00e4 hieman pienempi. My\u00f6s sill\u00e4 on kaksi nysty\u00e4 takaruumiin selk\u00e4puolella.\u00a0 <\/span>Harvinainen E. tuberculata <\/i>on kooltaan hieman suurempi, ja sill\u00e4 on nelj\u00e4 kyhmy\u00e4 sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n, n\u00e4ist\u00e4 <\/i>etumainen pari on suurempi. Kunkin lajin munakotelo on omansa muotoinen.<\/p>\n <\/p>\n \u00a0<\/strong><\/p>\n \u201cRy\u00f6v\u00e4rin\u00e4 ry\u00f6v\u00e4reiden keskuudessa\u201d h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4 on kehitt\u00e4nyt ep\u00e4tavallisen ravinnon hankintatavan. Siksi voi pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4n heimon edustajaa ole valittu jo aikaisemmin vuoden eurooppalaiseksi h\u00e4m\u00e4h\u00e4kiksi. Luonteenomainen munakotelo tarjoaa my\u00f6s tilaisuuden kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin seitin monenlaisiin tyyppeihin ja k\u00e4ytt\u00f6tapoihin. Vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin valinnalla tutkijat pyrkiv\u00e4t tuomaan esiin t\u00e4m\u00e4n \u201cv\u00e4hemm\u00e4n suositun\u201d el\u00e4inryhm\u00e4n merkitt\u00e4vyytt\u00e4. Siksip\u00e4, nauti vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kist\u00e4 ja sen seuraamisesta.<\/p>\n Eurooppalaisen vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin on valinnut 84 araknologia (h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkien tutkijaa) 27 Euroopan maasta. \u00c4\u00e4nestyksen on koordinoinut Wienin Luonnonhistoriallinen museo yhdess\u00e4 saksankielisen h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkiseuran (Arachnologische Gesellschaft, AraGes) ja Euroopan h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkitutkijain seuran (European Society of Arachnology, ESA) kanssa.<\/p>\n Christoph H\u00f6rweg & Seppo Koponen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vuoden 2021 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki<\/p>\n H\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4\u00a0– Ero furcata<\/em> (Villers, 1789)<\/p>\n <\/p>\n H\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4, Ero furcata<\/i> (Villers, 1789), kuuluu samoin nimettyyn heimoon h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4t (Mimetidae). T\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 heimossa on maailmanlaajuisesti 154 lajia, joista Euroopassa esiintyy 10 lajia.<\/p>\n …<\/span><\/p>\nMiksi h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinsy\u00f6j\u00e4 valittiin vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kiksi?<\/h5>\n