{"id":3491,"date":"2023-02-08T22:49:53","date_gmt":"2023-02-08T21:49:53","guid":{"rendered":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/?p=3491"},"modified":"2023-02-08T22:51:52","modified_gmt":"2023-02-08T21:51:52","slug":"spider-of-the-year-2023-fi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/?p=3491","title":{"rendered":"Spider of the year 2023 &#8211; FI"},"content":{"rendered":"<p><strong>Vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki 2023<\/strong><\/p>\n<p>Piikkipihdikki, <em>Cheiracanthium punctorium <\/em><strong>(Villers, 1789)<\/strong><\/p>\n<p>Piikkipihdikki <em>Cheiracanthium punctorium <\/em>(Villers, 1789), kuuluu \u201comaan\u201d heimoonsa Cheiracanthiidae (pihtih\u00e4m\u00e4h\u00e4kit, entiselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n viherpussih\u00e4m\u00e4h\u00e4kit). T\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4lajisessa heimossa on maailmanlaajuisesti 363 lajia, joista 35 tunnetaan Euroopasta. Suvusta <em>Cheiracanthium<\/em> (pihdikit) on tavattu Saksassa 12\u00a0 ja\u00a0 Suomessa vain nelj\u00e4 lajia. <strong>Levinneisyys, elinpaikka ja uhanalaisuus.<\/strong><em> Cheiracanthium punctorium<\/em> esiintyy Palearkisella alueella Euroopasta Keski-Aasiaan. Keski-Euroopassa se el\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa alankoalueilla ja vuoristojen alavy\u00f6hykkeill\u00e4 noin 800 m korkeuteen merenpinnasta. Joitakin havaintoja on kuitenkin aina 1000 m korkeuteen asti. Laji esiintyy l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4mpimien ja avointen elinymp\u00e4rist\u00f6jen kasvillisuuskerroksissa, mutta my\u00f6s kosteammilla v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevilla niityill\u00e4. Ainakin joissakin Saksan osavaltioissa se on luokiteltu uhanalaistarkastelussa Punaisen kirjan lajiksi. Piikkkipihdikki l\u00f6ydettiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Suomesta vasta viime vuonna (2022) Seilin saarelta. Se on lajin pohjoisin tunnettu l\u00f6yt\u00f6paikka koko sen levinneisyysalueella. <strong>Kuvaus. <\/strong><em>Cheiracanthium punctorium-<\/em>naaraan ruumiin pituus on 10-15 mm, koiras on hieman pienempi, noin 7.5-12 mm. Eturuumis on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n vihre\u00e4nruskea, mutta voi olla my\u00f6s kokonaan oranssi tai punainen. Hyvin vahvojen ja pitkien leukojen (kelikerien) tyviosa on punainen, ja sen musta kynsiosa on ter\u00e4v\u00e4 ja neulamainen. Vaalean kellanvihre\u00e4n takaruumiin selk\u00e4puolella on usein tumma keskijuova; se voi ulottua yli takaruumiin keskiosan, mutta voi puuttua kokonaankin. Keltaisten raajojen k\u00e4rkiosat ovat tummat. Ensimm\u00e4inen raajapari on selv\u00e4sti pidentynyt, t\u00e4t\u00e4 voidaaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erottavana tuntomerkkin\u00e4 samann\u00e4k\u00f6iseen <em>Clubiona<\/em>-sukuun pussih\u00e4m\u00e4h\u00e4kkien heimosta\u00a0 (Clubionidae). <strong>Elintavat. <\/strong>N\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4asiallisesti y\u00f6aktiiviset h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit eiv\u00e4t kudo pyyntiverkkoja saadakseen ravintoa. Ne hiipiv\u00e4t saalistaan kohti ja taltuttavat sen myrkyll\u00e4\u00e4n. Suurten ja vahvojen leukojensa ansiosta piikkipihdikki voi pyydyst\u00e4\u00e4 suurikokoisia hy\u00f6nteisi\u00e4, kuten hein\u00e4sirkkoja ja etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 rukoilijasirkkoja. Pihdikit viett\u00e4v\u00e4t valoisan p\u00e4iv\u00e4sajan py\u00f6re\u00e4ss\u00e4, seitist\u00e4 kudotussa suojassa, joka on tavallisesti matalalla kasvillisuudessa tai kivien alla. Niit\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 etenkin v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevilta avoimilta paikoilta, joissa on suhteellisen korkeaa kentt\u00e4kerroksen kasvillisuutta. Lajin elinpaikkoja ovat my\u00f6s mets\u00e4aukiot, kesantopellot ja niityt, kuten my\u00f6s polkujen, ojien, teiden ja rautateiden reuna-alueet. Keskikes\u00e4ll\u00e4 ennen viimeist\u00e4 nahanluontiaan naaraat\u00a0 kutovat huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n, kananmunan kokoisen pes\u00e4kammion heinien,\u00a0 kasvien lehtien tai varsien v\u00e4liin. Pes\u00e4kammioiden viereen t\u00e4ysikasvuiset koiraat kutovat oman seittisuojansa. Niin pian kuin naaras aikuistuu, tunkeutuu koiras kammioiden v\u00e4lisen sein\u00e4m\u00e4n l\u00e4pi ja h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit parittelevat. My\u00f6hemmin, elokuussa, naaras munii 80-300 munaa. Naaraan munakoteloa puolustetaan agressiivisesti. Nuoret h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit kuoriutuvat 3-5 viikon kuluttua syksyll\u00e4, ne j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t pes\u00e4kammionsa ja talvehtivat seittisuojissa, jotka ne itse kutovat l\u00e4helle maan pintaa. N\u00e4m\u00e4 seittisuojat ovat non 5 mm l\u00e4pimittaisia. M<strong>yrkky. <\/strong>T\u00e4m\u00e4 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkilaji voi purra ihmist\u00e4 jos sit\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 pyydyst\u00e4\u00e4 tai muuten ahdistella. Koska laji kuitenkin pysyttelee syrj\u00e4\u00e4nvet\u00e4ytyv\u00e4n elintapansa vuoksi\u00a0 tavallisesti kaukana ihmisasumuksista, ovat puremat harvinaisia. Purema aiheuttaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kovan polttavan kivuntunteen, jonka huippu on 5-20 minuutin kuluttua, ja kipu voi kest\u00e4\u00e4 useita tunteja. Kivun voimakkuus on ampiaisen piston luokkaa. Purema voi aiheuttaa monenlaisia oireita, kuten huomattavaa paikallista turvotusta, ihon punaisuutta, kutinaa, pahoinvointia ja liev\u00e4\u00e4 kuumetta. Nekroottisia ihomuutoksia ei kuitenkaan esiinny. Tarvittaessa suositellaan hoitoon hakeutumista. <strong>Samanlaisia lajeja. <\/strong>Piikkipihdikki eroaa v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n ja kooltaan muista meill\u00e4 esiintyvist\u00e4 sukunsa edustajista. Suurikokoiset pussih\u00e4m\u00e4h\u00e4kkilajit (Clubionidae) voivat olla hieman samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4. <strong>Miksi piikkipihdikki \u00e4\u00e4nestettiin vuoden eurooppalaiseksi h\u00e4m\u00e4h\u00e4kiksi? <\/strong>Ensinn\u00e4kin, t\u00e4m\u00e4n h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkiheimon edustajia ei ole koskaan aiemmin ollut vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkin\u00e4. Toiseksi, t\u00e4m\u00e4 laji on ollut melko usein esill\u00e4 mediassa purematapauksiin yhdistettyn\u00e4, ja siksi sit\u00e4 on pidetty l\u00e4\u00e4ketieteellisesti merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 lajina. Melko usein n\u00e4m\u00e4 purematapaukset ovat kuitenkin olleet vain oletuksia, siksi on kaiken kaikkiaan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 dokumentoida todelliset tapaukset ja esitt\u00e4\u00e4 oikeaa tietoa t\u00e4st\u00e4 lajista aiheettomien pelkojen v\u00e4ltt\u00e4miseksi. Vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin valinnalla tutkijat pyrkiv\u00e4t tuomaan esiin t\u00e4m\u00e4n \u201cv\u00e4hemm\u00e4n suositun\u201d el\u00e4inryhm\u00e4n merkitt\u00e4vyytt\u00e4 ja my\u00f6s uhanalaisten elinymp\u00e4rist\u00f6jen asiaa &#8212;\u00a0 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa avointen kuivien alueiden, kuten niityt, laidunmaat ja ruohostot. Tutkijat toivovat my\u00f6s ajantasaista tietoa lajin esiintymisest\u00e4; n\u00e4in etenkin meill\u00e4 Suomessa, jossa laji l\u00f6ytyi vasta viime vuonna. Toivottavasti nautit vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kist\u00e4 ja ehk\u00e4 autat meit\u00e4 uusien havaintojen muodossa. Eurooppalaisen vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin on valinnut 84 araknologia (h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkien tutkijaa) 27 Euroopan maasta. \u00c4\u00e4nestyksen on koordinoinut Wienin Luonnonhistoriallinen museo yhdess\u00e4 saksankielisen h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkiseuran (Arachnologische Gesellschaft, AraGes) ja Euroopan h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkitutkijain seuran (European Society of Arachnology, ESA) kanssa.<\/p>\n<p>Christoph H\u00f6rweg &amp; Seppo Koponen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p><strong>Vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki 2023<\/strong><\/p>\n<p>Piikkipihdikki, <em>Cheiracanthium punctorium <\/em><strong>(Villers, 1789)<\/strong><\/p>\n<p>Piikkipihdikki <em>Cheiracanthium punctorium <\/em>(Villers, 1789), kuuluu \u201comaan\u201d heimoonsa Cheiracanthiidae (pihtih\u00e4m\u00e4h\u00e4kit, entiselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n viherpussih\u00e4m\u00e4h\u00e4kit). T\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4lajisessa heimossa on maailmanlaajuisesti 363 lajia,<\/p>\n<p><span class=\"ellipsis\">&hellip;<\/span><\/p>\n<div class=\"read-more\"><a href=\"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/?p=3491\">Read more &#8250;<\/a><\/div>\n<p><!-- end of .read-more --><\/p>\n","protected":false},"author":112,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[117],"tags":[],"class_list":["post-3491","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-spider_of_the_year_2023"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3491","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/112"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3491"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3491\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3499,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3491\/revisions\/3499"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3491"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3491"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3491"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}