{"id":3797,"date":"2026-03-10T13:25:59","date_gmt":"2026-03-10T12:25:59","guid":{"rendered":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/?p=3797"},"modified":"2026-03-10T13:25:59","modified_gmt":"2026-03-10T12:25:59","slug":"spider-of-the-year-2026-fi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/?p=3797","title":{"rendered":"Spider of the year 2026 &#8211; FI"},"content":{"rendered":"<p><strong>Vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki 2026<\/strong><\/p>\n<p><strong>Rukinlavakki <\/strong><\/p>\n<p><strong><em>Mangora acalypha<\/em> (Walckenaer, 1802)<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Johdanto<\/strong><\/p>\n<p><em>Mangora acalypha<\/em> (Walckenaer, 1802), rukinlavakki nykyiselt\u00e4 suomenkieliselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n, kuuluu ristih\u00e4m\u00e4h\u00e4kkien heimoon (Araneidae).\u00a0 T\u00e4m\u00e4 heimo on maailmanlaajuisesti kolmanneksi lajirikkain h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkiheimo k\u00e4sitt\u00e4en 108 sukua ja yli 3160 lajia. Suvussa <em>Mangora <\/em>on 190 lajia, joista vain nyt k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 esiintyy Euroopassa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Levinneisyys, elinpaikat ja suojeluaste<\/strong><\/p>\n<p><em>Mangora acalypha <\/em>on laajalle levinnyt palearktinen laji, ja se esiintyy l\u00e4hes koko Euroopassa pohjoisia alueita lukuun ottamatta. Meill\u00e4 lajia on tavattu vain parista paikasta lounaisimmasta Suomesta, todenn\u00e4k\u00f6isesti uutena tulokkaana. Keski-Euroopassa se suosii alankoalueita, mutta on havaittu Saksassa 1000 m ja Ranskassa jopa 1500 m korkeuteen merenpinnasta. Lajia voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 etel\u00e4isemm\u00e4ss\u00e4 Euroopassa monenlaisista elinymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4, erityisesti avoimista aurinkoisista paikoista, kuten niityilt\u00e4, puutarhoista, joutomailta ja avoimista metsist\u00e4. Yleisyytens\u00e4 ja sopivien elinpaikkojen runsauden vuoksi lajia ei ole siell\u00e4 miss\u00e4\u00e4n luokiteltu uhanalaiseksi. Meill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tulokaslaji on Punaisessa kirjassa ryhm\u00e4ss\u00e4 \u201carviointiin soveltumattomat\u201d (NA).<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>Kuvaus<\/strong><\/p>\n<p>Naaraan ruumiin pituus on 4.5 \u2013 6 mm, koiras on hieman pienempi, 3-3.5 mm mittainen. Molemmat sukupuolet ovat samanlaisia v\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n ja kuvioinniltaan. Eturuumis on yksiv\u00e4risen vaalean kellert\u00e4v\u00e4 tai vihert\u00e4v\u00e4n ruskea, ja siin\u00e4 on musta keskijuova ja mustat reunajuovat; takaruumis on kellanvalkea. Takaruumiin selk\u00e4puolen kuviointi on lajityypillinen ja helposti tunnistettava: se k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kolme tummaa juovaa \u2013 oikeastaan kolme rivi\u00e4 mustia t\u00e4pli\u00e4 yhdistettyn\u00e4 pituusjuovilla. Lajin kansankieliset nimet perustuvat usein t\u00e4m\u00e4n selk\u00e4kuvion tulkintoihin; niin englannin (krikettimaila) kuin suomen (rukinlapa) kieless\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Elintavat<\/strong>Lis\u00e4\u00e4ntymisaika on my\u00f6h\u00e4iskev\u00e4\u00e4st\u00e4 kes\u00e4\u00e4n, ja aikuisia <em>Mangora acalypha<\/em>-yksil\u00f6it\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Keski-Euroopassa huhtikuusta elokuuhun; siell\u00e4 naaras munii noin 25 munaansa valkeasta seitist\u00e4 kudottuun 4-5 mm haltaisijaltaan olevaan munakoteloon puolimaissa toukokuuta. Nuoret h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit kuoriutuvat hein\u00e4kuussa, ja ne talvehtivat maanpinnan sammaleessa ja lehtikarikkeessa aikuistuen seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p><em>Mangora acalypha<\/em> tekee verkkonsa matalien hein\u00e4- ja ruohokasvien tai varpujen ja pensaiden alaosiin, tavallisesti avoimilla ja aurinkoisilla paikoilla. Sen ratasverkko on noin 20-30 cm leve\u00e4 ja yleens\u00e4 vinottain sijoitettu, siin\u00e4 on 40-60 s\u00e4delankaa ja suljettu keskusta, joka on tehty eritt\u00e4in hienoksi kehr\u00e4tyist\u00e4 seittilangoista. Laji ei tee erillist\u00e4 suojapaikkaa itselleen ja pysyttelee p\u00e4iv\u00e4saikaan tavallisesti verkkonsa keskustassa. H\u00e4iritt\u00e4ess\u00e4 se pudottautuu alas seittins\u00e4 varassa tai etsii suojaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 kasvillisuudesta. Ravinto koostuu p\u00e4\u00e4asiassa sen verkkoon lent\u00e4vist\u00e4 pienist\u00e4 hy\u00f6nteisist\u00e4, kuten s\u00e4\u00e4skist\u00e4 ja muista kaksisiipisist\u00e4.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>Samanlaisia lajeja<\/strong>.<\/p>\n<p>Koska Euroopassa ei esiinny samanlaisia lajeja, on <em>Mangora acalypha<\/em> helppo tunnistaa takaruumiinsa kuvioinnin perusteella.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Miksi <em>Mangora acalypha<\/em> valittiin vuoden eurooppalaiseksi h\u00e4m\u00e4h\u00e4kiksi?<\/strong><\/p>\n<p>Vaikka laji on meill\u00e4 harvinainen, se on yleinen ja laajalle levinnyt etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 Euroopassa. Laji on helppo tunnistaa v\u00e4rikuviointinsa vuoksi ja my\u00f6s sen tyypillinen ratasverkkko on tunnistettavissa. Vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin valinnalla ei vain pyrit\u00e4 tuomaan esiin t\u00e4t\u00e4 \u201cv\u00e4hemm\u00e4n suosittua\u201d el\u00e4inryhm\u00e4\u00e4, vaan tutkijat toivovat saavansa lis\u00e4tietoa kyseisen lajin levinneisyydest\u00e4. Erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n kohdallamme, sill\u00e4 <em>Mangora acalypha<\/em> esiintynee laajemminkin etel\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 Suomessa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin valinnan on koordinoinut Wienin Luonnonhistoriallinen Museo yhdess\u00e4 saksankielisen h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkiseuran (Arachnologische Gesellschaft, AraGes) ja Euroopan h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkitutkijain seuran (European Society of Arachnology, ESA) kanssa.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p>Christoph H\u00f6rweg, Norbert Milasowszky &amp; Seppo Koponen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p><strong>Vuoden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki 2026<\/strong><\/p>\n<p><strong>Rukinlavakki <\/strong><\/p>\n<p><strong><em>Mangora acalypha<\/em> (Walckenaer, 1802)<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Johdanto<\/strong><\/p>\n<p><em>Mangora acalypha<\/em> (Walckenaer, 1802), rukinlavakki nykyiselt\u00e4 suomenkieliselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n,<\/p>\n<p><span class=\"ellipsis\">&hellip;<\/span><\/p>\n<div class=\"read-more\"><a href=\"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/?p=3797\">Read more &#8250;<\/a><\/div>\n<p><!-- end of .read-more --><\/p>\n","protected":false},"author":112,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[120],"tags":[],"class_list":["post-3797","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-spider_of_the_year_2026"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3797","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/112"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3797"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3797\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3798,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3797\/revisions\/3798"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3797"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3797"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/european-arachnology.org\/esa\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3797"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}