Spider of the year 2022 – FI

Vuoden hämähäkki 2022

Rummuttajasusihämähäkki Hygrolycosa rubrofasciata (Ohlert, 1865)

Rummuttajasusihämähäkki, Hygrolycosa rubrofasciata (Ohlert, 1865), kuuluu juoksuhämähäkkien heimoon (Lycosidae). Lajista harrastajat ovat käyttäneet viime aikoina myös nimeä “rumpalirevokki”.  Juoksuhämähäkkien heimoon kuuluu noin 2450 lajia maailmanlaajuisesti, näistä noin 350 tunnetaan Euroopasta. Hygrolycosa-suvussa on kaikkiaan vain viisi lajia, joista ainoastaan  rummuttajasusihämähäkki esiintyy Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Lisäksi toinen laji elää mahdollisesti Kreikassa.

Hygrolycosa rubrofasciata on levinnyt kautta Palearktisen vyöhykkeen. Euroopassa lajia tavataan alankoalueilla ja matalilla vuorilla (Keski-Euroopassa 800 m korkeuteen merenpinnasta). Suomessa sitä tavataan lähes koko maassa Metsä-Lappiin asti. Laji on erikoistunut kosteisiin, soistuneisiin elinympäristöihin. Niinpä sitä tavataan erilaisilla soilla, kosteilla niityillä ja soistuneissa metsissä. Koska lajin suosimia habitaatteja uhkaa monin paikoin ihmistoiminta, on rummuttajasusihämähäkki arvioitu eräissä maissa uhanalaiseksi Punaisen listan lajiksi, esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa. Meillä Suomessa laji ei ole uhanalainen, vaan se on  luokiteltu elinvoimaiseksi.

Lajin ruumiin pituus on 5-6 mm. Sukupuolten välillä ei ole kokoeroa – kuten on usein hämähäkeillä (tavallisesti naaraat ovat suurempia) – mutta väreissä ja kuvioissa on eroja. Koiraat ovat tummia, melkein mustia.  Niiden eturuumissa on kolme heikosti näkyvää vaaleaa pituusjuovaa, takaruumiis on tummanruskea tai musta, ja siinä on neljä riviä vaaleita pilkkuja. Raajat ovat melkein mustat, kärkijaokkeet vaaleammat (ruskeat). Naaraiden eturuumis on vaalean ruskea tai punaruskea ja siinä on kolme selvästi näkyvää vaaleaa pituusjuovaa, joissa reunimmaisissa on pieniä tummiä täpliä. Takaruumis on myös vaaleanruskea ja kuviointi muistuttaa koiraan vastaavaa, raajat ovat vaaleanruskea ja täplikkäät.

Kuten useimmat muutkin juoksuhämähäkkilajit, rummuttajasusihämähäkki ei kudo pyyntiverkkoja vaan on päiväsaikaan aktiivinen saaliinsa väijyjä, pyydystäen pääasiassa hyönteisiä. Paritteluaikaan keväällä koiraat rummuttavat takaruumillaan kuivia lehtiä saaden aikaan äänen, joka on jopa ihmisen kuultavissa “surisevana” rummutuksena. Tästä johtuu luonnollisesti lajin nimi. Rummutus liittyy sukupuolivalintaan, ja sitä on tutkittu mm. Jyväskylän yliopistossa. Parittelun jälkeen naaraat munivat noin 60 munaa seitistä kutomaansa munakoteloon (munapalloon). Juoksuhämähäkkien naaraat ovat tunnettuja huolellisesta jälkeläistensa hoidosta. Ne kiinnittävät munapallon kehruunystyihinsä ja kuljettvat sitä mukanaan. Kun nuoret hämähäkit kuoriutuvat ne kiipeävät naaraan selkään ja kulkevat siten emonsa mukana. Hygrolycosa rubrofasciatan kohdalla tilanne on hieman erilainen; hämähäkin nuoret poikaset eivät tartu emonsa selkään vaan tyhjään munakoteloonsa – se on mahdollisesti sopeutuma kosteaan elinympäristöön. Aikuisia rummuttajasusihämähäkkejä tavataan meillä huhtikuulta lokakuulle. Koiraat kuolevat tavallisesti parittelun jälkeen, mutta naaraat voivat selvitä talven yli.

Hygrolycosa rubrofasciata on ainoa sukunsa edustaja Keski-ja Pohjois-Euroopassa, ja naaras on suhteellisen helposti tunnistettavissa värityksensä perusteella. Kokematon havainnoija voi kuitenkin sekoittaa sen okajalkahämähäkkiin Zora spinimana (heimosta Miturgidae), joka elää samanlaisissa elinympäristöissä. Nämä lajit erottaa kuitenkin helposti niiden silmien koosta ja niiden sijainnista.

Miksi rummuttajasusihämähäkki valittiin eurooppalaiseksi vuoden hämähäkiksi?

Laji on uhanalainen etelämpänä, esimerksi Itävallasssa lähellä sukupuuttoon häviämistä. Siksi haluttiin tuoda julkisuuteen sen elinympäristöjen tuhoutumisen uhka ihmisen toimesta eli soiden kuivaaminen. Asia on erityisen huomion arvoinen nyt ilmastomuutoksen aikana, koska suot ovat osoittautuneet hyvin tärkeiksi hiilinieluiksi. Lisäksi Hygrolycosa rubrofasciata-koiraiden rummutuksen käyttö kosintamenoissa on hyvin kiinnostavaa, kuten myös nuorten juuri kuoriutuneiden jälkeläisten tarttuminen tyhjään munakoteloon äitinsä selän asemasta. Vuoden hämähäkin valinnalla tutkijat pyrkivät tuomaan esiin tämän “vähemmän suositun” eläinryhmän merkittävyyttä. Tutkijat toivovat myös ajantasaista tietoa lajin esiintymisestä, erityisesti maissa joissa se on uhanalainen. Toivottavasti nautit vuoden hämähäkin seuraamisesta.

Eurooppalaisen vuoden hämähäkin on valinnut 84 araknologia (hämähäkkien tutkijaa) 27 Euroopan maasta. Äänestyksen on koordinoinut Wienin Luonnonhistoriallinen museo yhdessä saksankielisen hämähäkkiseuran (Arachnologische Gesellschaft, AraGes) ja Euroopan hämähäkkitutkijain seuran (European Society of Arachnology, ESA) kanssa.

Christoph Hörweg & Seppo Koponen