Spider of the year 2024 – FI

Vuoden hämähäkki 2024

Luolakki Nesticus cellulanus (Clerck, 1757)

Luolakki (luolahämähäkki), Nesticus cellulanus (Clerck, 1757), kuuluu luolahämähäkkien heimoon (Nesticidae). Tässä hämähäkkiheimossa on maailmanlaajuisesti 291 lajia, joista 58 tunnetaan Euroopasta (mukaanlukien Turkki ja Kaukasus). Suvusta Nesticus esiintyy Euroopassa vain tämä laji.

Levinneisyys, elinpaikat ja uhanalaisuus

Luolakki on laajalle levinnyt ja melko yleinen laji lähes koko Euroopan alueella, Suomessa sitä on tavattu maan eteläosissa Vaasa – Nurmes linjalle pohjoiseen mentäessä. Keski-Euroopassa luolakki esiintyy yleensä noin 800 m korkeuteen merenpinnasta. Siellä Nesticus cellulanus elää etenkin luolisssa ja kaivostunneleissa; meillä myös kellareisssa ja kiviröykkiöissä. Lajia ei ole arvioitu uhanalaiseksi Euroopan maiden Punaisissa kirjoissa, joillakin pienemmillä alueilla se on kuitenkin katsottu silmällä pidettäväksi.

Kuvaus

Nesticus cellulanus-lajin naaraiden ruumis on 3.5–6 mm pituinen, koiraat ovat hieman pienempiä, eli pituudeltaan 3-5 mm. Väriltään kellertävässä eturuumiissa on tummaa kuvointia; sternum on vaaleankeltainen mustin pilkuin. Takaruumis on harmaan-kellan-valkea ja siinä on mustia täpliä, ja pitkissä kellertävissä raajoissa on mustat rengaskuviot.

Elintavat

Kuten nimestä voi päätellä, luolakki eli luolahämähäkki elää etenkin luolissa, kaivostunneleissä, rotkoissa ja vanhoissa kellareissa. Se vaatii siis elinpaikkoja, joissa on viileä ja kostea mikroilmasto. Elinpaikkojen pitää suojata sitä pakkaselta, eikä niissä saa esiintyä suuria lämpötilan vaihteluita. Siksi lajia voi löytää myös avoimista maanpäällisistä elinympäristöistä kuten kivikkorinteiden (rakkojen) koloista, pimeistä maaperän onkaloista, paksun sammalpeitteen alta ja ontoista puista.

Nesticus cellulanus kutoo iso-silmäisen, epäsäännöllisen pyyntiverkkonsa sopivaan elinpaikkansa onkaloon; sen pyyntirihmat kulkevat alaspäin. Kunkin pyyntirihman alaosassa on säännöllinen rivi liimapisaroita. Kun saaliseläin tarttuu näihin tahmeisiin pisaroihin, hämähäkki ohjaa lisää pyyntisiimoja sen päälle, tappaa saaliinsa useilla myrkkypuremilla ja vetää sen ylös verkkoonsa. Tyypillisesti saaliina on elinpaikan pohjalla tai seinillä liikkuva eläin, kuten sääski tai muu hyönteinen.

Luolakin paritteluun liittyy sitä edeltävä kosiskelukäytös, jossa koiras värisyttää pedipalpilla näppäillen naaraan verkon siimaa. Parittelu on nopea kestäen vain muutaman minuutin, molemmat riippuvat verkossa ja naaras kääntyy koirasta kohti helpottaen sen pedipalpin vientiä epigyyniin. Naaras kuljettaa pyöreää puna-keltaista munakoteloaan  kehruunystyissään kunnes nuoret hämähäkit kuoriutuvat. Vasta sitten munakotelo kiinnitetään verkkoon.  Ainakin etelämpänä Euroopassa kattaa aikuisuus- ja lisääntymisaika koko vuoden, joten kaikkia ikäryhmiä voi tavata samaan aikaan. Kuitenkin aikuisten pääesiintyminen ja parittelukausi on kesäkuukausina.

Muita lajeja

Keski-Euroopassa elää samannäköinen,  paljon harvinaisempi luolahämähäkkilaji Kryptonesticus eremita, johon vuoden lajin voi sekoittaa. Lajien värikuvioinneissa on eroja, mutta varma määritys vaatii genitaalien tutkimisen tai DNA-analyysin. Suomessa luolahämähäkkien heimosta on luolakin lisäksi tavattu vain kasvihuoneissa elävä ansariluolakki (Nesticella mogera).

Miksi luolakki valittiin eurooppalaiseksi vuoden hämähäkiksi? Valinta perustuu Saksan luolatutkijoiden seuran (Verband der deutschen Höhlen- und Karstforscher e.V.) yhteydenottoon. Seura on valinnut vuoden luolaeläimen vuodesta 2009 lähtien. Luolatutkijat ehdottivat yhteisen vuoden luola- ja hämähäkkilajin valintaa; kuten tapahtui vuonna 2012, jolloin lajina oli luola-aukokki  (luola-aukkohämähäkki) Meta menardi.

Ehdotuksen hyväksyi “hämähäkki-jury”, jossa oli 84 araknologia 27 Euroopan maasta. Valinta on myös ymmärrettävä selväksi merkiksi maanalaisten ekosysteemien ja niissä esiintyvien lajien tutkimukseen panostamisen tarpeesta.  Tässä hyvää yhteistyötä luolatutkijoiden (speleologien) ja hämähäkkitutkijoiden (araknologien) välillä on syytä edelleenkin tehostaa.

Vuoden hämähäkin valinnalla tutkijat pyrkivät tuomaan esiin tämän “vähemmän suositun” eläinryhmän merkittävyyttä ja samalla painottaa uhanalaisten elinympäristöjen – tässä tapauksessa luolien – suojelun arvoa ja tarvetta. Tutkijat toivovat myös saavansa uutta tietoa vuoden hämähäkkilajin nykyisestä esiintymisestä. Niinpä pidä silmäsi avoinna ensi kerralla luolassa vieraillessasi ja auta meitä dokumentoimalla, mielellään valokuvalla, vuoden lajin mahdollinen esiintyminen.

Lajin valinnan on koordinoinut Wienin Luonnonhistoriallinen museo yhdessä saksankielisen hämähäkkiseuran (Arachnologische Gesellschaft, AraGes) ja Euroopan hämähäkkitutkijain seuran (European Society of Arachnology, ESA) sekä edellä mainitun luolatutkijoiden seuran kanssa.

Christoph Hörweg & Seppo Koponen