Eurooppalainen vuoden hämähäkki 2008
Huonehämähäkit – Tegenaria spp.
Kukapa ei tuntisi niitä: suurikokoisia, tummia, karvaisia hämähäkkejä, joita voi löytyä kylpyammeesta tai lavuaarista ja jotka – johtuen suuresta koostaan ja vahvasta kontrastista vaaleaa taustaa vasten – saavat usein ihmisissä aikaan vahvan inhoreaktion. Nämä ovat useimmiten huonehämähäkkejä, eivätkä ne ole myrkyllisiä tai vaarallisia. Kuitenkin juuri näiden eläinten havaitseminen sisätiloissa haittaa hämähäkkien ja monien ihmisten rinnakkaiseloa.
Huonehämähäkkien suku (Tegenaria) on valittu vuoden 2008 hämähäkeiksi. Valitsijat eivät olisi voineet keksiä parempaa ehdokasta osoittamaan tyypillistä perusteetonta pelkoa, joka monilla ihmisillä on näitä kahdeksanjalkaisia eläimiä kohtaan.Valinnalla araknologit, hämähäkkien tutkijat, haluavat lisätä kiinnostusta tai ainakin ymmärrystä tähän osaan ympäröivää lähiluontoamme. Vuoden hämähäkki valitaan nyt kolmatta kertaa lähes koko Euroopan kattavalle alueelle. Koska kaikki Tegenaria -lajit eivät esiinny kautta Euroopan, valitaan koko suku esittelyn kohteeksi. Kukin maa valitsee lisäksi paikallisen suvun edustajan kansalliseksi vuoden hämähäkkilajiksi: se on Suomessa tavallinen huonehämähäkki (Tegenaria domestica). Huonehämähäkki elää meillä kellareissa, varastoissa, navetoissa ja myös asunnoissa – jos vain saa tilaisuuden siihen. Monasti huoneen nurkkaan ilmestyvät verkot ja hämähäkit tosin poistetaan pikavauhtia, vaikka huonehämähäkit ovat oikeastaan hyödyllisiä eläimiä.
Euroopassa tavataan noin 70 Tegenaria -suvun maailmanlaajuisesti esiintyvistä 130 lajista. Etelämpänä niiden verkkoja on luonnossa kivien alla, ontoissa puissa, puiden juurien alla ja tiheässä kasvillisuudessa. Lisäksi ne valtaavat ihmisasutuksissa monenlaisia vaihtoehtoisia elinpaikkoja. Meillä huonehämähäkkien suvun edustajia, joista edellä mainittu tavallinen huonehämähäkki on yleisin, tavataan ainoastaan ihmisen luomissa ympäristöissä, erityisesti rakennuksissa.
Huonehämähäkkien suvun lajit kutovat mattomaisia tiiviitä verkkoja, jotka rakennuksissa ovat tyypillisesti huoneen nurkassa. Se on helpoin paikka hämähäkille verkon pingottamiseen ja suojasuppilon sijoittamiseen. Suojassaan nämä yöaktiiviset hämähäkit viettävät liikkumattomina suurimman osan ajastaan.
Jos hyönteinen tai vaikkapa maasiira putoaa hämähäkin pesäpaikkaan, se havaitsee saaliin aiheuttamat värähtelyt verkossa. Hämähäkki juoksee salamannopeasti saaliin luo ja puree sitä ruiskuttaen samalla siihen myrkkyään. Pienikokoisen saaliin hämähäkki kuljettaa heti suojasuppiloonsa. Jos saalis vastustelee, huonehämähäkki palaa suojaansa ja odottaa kunnes myrkky on vaikuttanut. Useilla toistetuilla puremilla saadaan suurikokoinenkin saalis lannistettua, ja sen jälkeen se syödään turvallisesti suojapaikassa.
Huonehämähäkkien raajojen ulottuvuus on vaikuttava. Suurimmat ja pitkäjalkaisimmat koiraat voivat yltää yli 10 cm, lähes tämän kokoinen on myös meillä paikoin asutuskeskuksissa tavattava varastohämähäkki (Tegenaria atrica). Suuren koon vuoksi asiaa tuntemattomat ihmiset eivät oikein usko, etteivät nämä hämähäkit ole vaarallisia. Tutkijat ovat kokeilleet hämähäkkien puremia itseensä ja osoittaneet, että jos huonehämähäkki onnistuu puremaan ihon läpi ei sen myrkyllä ole mainittavaa vaikutusta. Useimmiten sen purema on kuin neulanpisto. Asiantuntijatkin tarvitsevat taitoa ja kärsivällisyyttä saadakseen huonehämähäkin puremaan itseään niin, ettei hämähäkki samalla vahingoitu. Niinpä huonehämähäkin siirtäminen esimerkiksi kylpyhuoneesta, vaikkapa kädessä tai juomalasissa, ei ole lainkaan vaarallista. Tosiasiassa et ole ainoastaan pelastanut hämähäkin henkeä, vaan olet samalla päässyt tutustumaan osaan todellista lähiluontoasi.
Peter Jäger & Seppo Koponen
