Eurooppalainen vuoden hämähäkki 2006
Kukkahämähäkki – Misumena vatia (Clerck 1757)
Ensimmäinen eurooppalainen vuoden hämähäkki, vuodelle 2006, on rapuhämähäkkeihin kuuluva kukkahämähäkki –Misumena vatia (Clerck 1757). Kukkahämähäkin rapumaisesti sivulle kääntyneet raajat ovat tyypillisiä koko rapuhämähäkkien heimolle ja antavat sille nimen. Etumaiset raajat ovat pidemmät kuin taaemmat raajat. Kukkahämähäkki eroaa muista rapuhämähäkkilajeistamme kyvyllään vaihtaa väriään keltaisesta valkoiseen.
Biologia ja aikuisuusaika
Kukkahämähäkki on, kuten muutkin heimonsa edustajat, paikallaan saalista odottava peto. Tavallisesti se väijyy kukan terälehtien joukossa odottaen siihen lentäviä hyönteisiä. Se pitää itsensä paikallaan lyhyemmillä takaraajapareillaan. Eteen- ja ylöspäin suunnatuilla kahdella vahvemmalla raajaparillaan se nappaa pahaa-aavistamattoman kukalle tulevan hyönteisen ällistyttävän nopeasti ja antaa samalla myrkkypureman. Saalis syödään tavallisesti kukassa imemällä se kuiviin pienten reikien kautta, niin että lähes kokonainen kitiinikuori jää jäljelle.
Kukkahämähäkit ovat värinvaihtokykynsä johdosta erittäin hyvin naamioituneita sekä valkoisissa että keltaisissa kukissa. Tämä värinvaihto on mahdollista ainoastaan aikuisille naarasyksilöille, ja värinvaihto kestää parisen vuorokautta. Tutkimusten mukaan suojaväri tekee hämähäkit vaikeasti havaittaviksi, ”näkymättömiksi”, sekä niiden saalistajille että mahdollisille saaliseläimille.
Aikuisia kukkahämähäkkejä tavataan alku- ja keskikesällä. Parittelu tapahtuu alkukesällä, tällöin naarasta paljon pienempi koiras on ensin jonkin aikaa naaraan selkäpuolella ja riippuu sen vatsapuolella varsinaisen parittelun ajan. Naaras kätkee munakotelon seitillä yhteenkudottujen lehtien väliin. Nuoret yksilöt talvehtivat lehtikarikkeessa ja kehittyvät aikuisiksi seuraavana vuonna.
Elinpaikka ja levinneisyys
Tyypillisiä elinpaikkoja ovat avoimet alueet kuten niityt, suot ja kedot, mutta myös aurinkoiset teiden ja metsien laidat, joutomaat ja puutarhat. Suomessa kukkahämähäkki on levinnyt Metsä-Lappiin asti, ja se näyttää olevan runsaampi maan eteläosissa. Etelään mentäessä sitä tavataan Välimeren maihin asti. Se tunnetaan myös Aasian pohjoisosista ja Pohjois-Amerikasta. Kukkahämähäkin sukuun (Misumena) sisällytetään runsaat 40 lajia, jotka esiintyvät pääasiassa trooppisessa ja subtrooppisessa vyöhykkeessä.
Tuntomerkit ja samannäköisiä lajeja
Vain aikuiset naaraat ovat kirkkaan keltaisia tai valkoisia. Näiden kahden päätyypin lisäksi tavataan kaikenlaisia välimuotoja, lähinnä vihertävän ja valkoisen sävyissä. Naaraan takaruumin selkäpuolella on toisinaan punaiset pituusjuovat, ja eturuumiin yläpinnalla on kaksi tummaa juovaa. Paljon pienikokoisemmalla koiraalla on tummanruskea eturuumis ja tummat etummaiset raajat, takaruumis on keltainen ja siinä on selkäpuolella tummempaa kuviointia. Etelämpänä Euroopassa on toinenkin värin vaihtoon kykenevä rapuhämähäkkilaji, Thomisus onustus. Nuoret kukkahämähäkit ovat vihertäviä, koska ne elävät vihreillä kasveilla tai lehdillä. Siten nuoret kukkahämähäkit saattaisi ehkä sekoittaa meillä erittäin harvinaiseen, lounaiseen Diaea dorsata-rapuhämähäkkiin. Keski-Euroopassa tällaisia vihreitä rapuhämähäkkilajeja on useampiakin.
Huomiota herättävän värityksensä ja sen vaihteluiden vuoksi kukkahämähäkki on kuvattu yli 20 eri tieteellisellä nimellä! Moderni taksonominen tutkimus ja käyttökelpoisten tuntomerkkien löytäminen ovat selvittäneet nämä synonyymi-nimet.
Tieteellisen nimen alkuperä
Sukunimi: [misúmenos] (kreik) – vihattu; [miséo]; (kreik) – vihata
Lajinimi: vatius, -a, -um (lat.) – ulospäin taipunut, ”länkisäärinen” (jaloista)
Eurooppalainen vuoden hämähäkki
Vuodesta 2000 lähtien on asiantuntijaryhmä Saksasta, Itävallasta ja Sveitsistä valinnut vuoden hämähäkin. Vuoden hämähäkkejä ovat olleet vesihämähäkki (2000), ampiaishämähäkki (2001; tätä lajia ei ole vielä tavattu Suomesta), kanervahämähäkki (2002), vaaksiaishämähäkki (2003), viherhämähäkki (2004) ja seeprahyppijä (2005). Hanke alkoi saksaa puhuvista maista, ja belgialaiset ja hollantilaiset tutkijat tulivat mukaan 2005. Vuoden 2006 lajia valittaessa organisoitiin ensimmäistä kertaa todellinen eurooppalainen yhteisprojekti. Siten kukkahämähäkki edustaa hämähäkkejä Skandinaviasta Välimerelle ja Irlannista Unkariin kiinnittäen huomiota tämän hyödyllisen eläinryhmän mielenkiintoisiin piirteisiin ja elintapoihin.
Peter Jäger, Martin Kreuels & Seppo Koponen
