Vuoden 2021 hämähäkki
Hämähäkinsyöjä – Ero furcata (Villers, 1789)
Hämähäkinsyöjä, Ero furcata (Villers, 1789), kuuluu samoin nimettyyn heimoon hämähäkinsyöjät (Mimetidae). Tässä pienessä heimossa on maailmanlaajuisesti 154 lajia, joista Euroopassa esiintyy 10 lajia. Näistä yhdeksän kuuluu sukuun Ero, joista käytetään myös nimeä “pedokit”. Pohjois-Euroopassa tavataan suvusta kolme lajia, joista Ero furcata on tavallisin. Suomessa esiintyy myös laji E. cambridgei Kulczynski, 1911 ja mahdollisesti myös E. tuberculata (De Geer, 1778).
Keski-Euroopassa laji esiintyy etenkin alankoalueilla, vuoristoissa sitä on tavattu aina 1500-2000 m korkeudelle asti. Suomessa Ero furcata esiintyy koko maassa lukuunottamatta korkeimpia tunturialueita. Lajin voi löytää monenlaisista elinympäristöistä, tyypillisimmin metsien pohja- ja kenttäkerroksesta, joskus puiden rungoiltakin. Myös metsänreunat, pensaikot ja erilaiset lämpimät elinpaikat ovat suosittuja. Tämä laji ei ole missään Euroopassa uhanalainen.
Koiraiden ruumiin pituus on 2.5- 3 mm, naaraiden 4.5-4.8 mm. Eturuumis on keskiosaltaan kohonnut, väriltään vaaleanruskea tyypillisin tummin kuvioinnein. Takaruumis on pyöreä, väriltään vaaleanruskeasta kellertävään ja siinäkin on luonteenomaiset värikuvioinnit. Takaruumiin selkäpuolen etureunan lähellä on kaksi matalaa mutta havaittavaa nystyä. Raajoissa on selkeät tummat rengaskuviot, ja kaksi etumaista jalkaparia on muita pidempiä. Hämähäkinsyöjä saalistaa nimensä mukaisesti vain toisia hämähäkkejä, erityisesti verkkoja kutovia lajeja. Se ei kudo itselleen pyyntiverkkoa vaan siirtyy varovasti ilta- tai yöaikaan muiden lajien, erityisesti pallohämähäkkien (Theridiidae), verkkoon. Siinä se värisyttää taitavasti verkon säikeitä tekeytyen verkkoon joutuneeksi saaliseläimeksi. Tällä tavoin sen lähelle houkuteltu verkon omistaja joutuu tunkeutujan pitkien etujalkojen kaappaamaksi, sitä purraan raajaan ja lopuksi se imetään hämähäkinsyöjän ravinnoksi.
Päiväsaikaan paikallaan olevaa hämähäkinsyöjää on vaikea havaita sen piilotellessa, tavallisesti raajat kokoon vedettyinä, lehtien tai oksien alla. Lajin tyypillisen muotoinen munakotelo on paljon helpommin löydettävissä. Loppukesällä ilmestyvä munakotelo on pisaran muotoinen, läpimitaltaan noin 4 mm, ja se on tehty useammista seittikerroksista. Sisin kerros muodostuu ohuista valkeista säikeistä, keskikerros on vahvempia säikeitä tiiviisti sisimmän kerroksen päällä, ja tukeva uloin kerros on karheaa, kähärtyvää seittiä. Munakotelo riippuu tavallisesti suojaavan oksan, lehden tai vastaavan alla ohuen, mutta vahvan noin 15 mm mittaisen seittisiiman varassa. Riippuva munakotelo voi estää petoja syömästä munia, mutta se ei suojele niitä loisilta, niinpä ahmaspistiäiset (Ichneumonidae) voivat loisia paikoin jopa 40 % munakoteloista. Hämäkinsyöjän munakoteloissa on tavallisesti vain 6-8 munaa. Nuoret hämähäkit kuoriutuvat talvehdittuaan keväällä. Hämähäkit aikuistuvat loppukeväällä ja kutovat kesällä munakotelonsa. Aikuisia tavataan kautta vuoden kesäpuoliskon.
Muut Pohjois- ja Keski-Euroopassa tavattavat Ero-lajit ovat ovat harvinaisempia, mutta niillä on samat elintavat. Ero cambridgei elää tavallisesti kosteammissa paikoissa kuin E. furcata ja on sitä hieman pienempi. Myös sillä on kaksi nystyä takaruumiin selkäpuolella. Harvinainen E. tuberculata on kooltaan hieman suurempi, ja sillä on neljä kyhmyä selässään, näistä etumainen pari on suurempi. Kunkin lajin munakotelo on omansa muotoinen.
Miksi hämähäkinsyöjä valittiin vuoden hämähäkiksi?
“Ryövärinä ryöväreiden keskuudessa” hämähäkinsyöjä on kehittänyt epätavallisen ravinnon hankintatavan. Siksi voi pitää yllättävänä, ettei tämän heimon edustajaa ole valittu jo aikaisemmin vuoden eurooppalaiseksi hämähäkiksi. Luonteenomainen munakotelo tarjoaa myös tilaisuuden kiinnittää huomiota hämähäkin seitin monenlaisiin tyyppeihin ja käyttötapoihin. Vuoden hämähäkin valinnalla tutkijat pyrkivät tuomaan esiin tämän “vähemmän suositun” eläinryhmän merkittävyyttä. Siksipä, nauti vuoden hämähäkistä ja sen seuraamisesta.
Eurooppalaisen vuoden hämähäkin on valinnut 84 araknologia (hämähäkkien tutkijaa) 27 Euroopan maasta. Äänestyksen on koordinoinut Wienin Luonnonhistoriallinen museo yhdessä saksankielisen hämähäkkiseuran (Arachnologische Gesellschaft, AraGes) ja Euroopan hämähäkkitutkijain seuran (European Society of Arachnology, ESA) kanssa.
Christoph Hörweg & Seppo Koponen
