Vuoden hämähäkki 2020
Rantahämähäkki – Dolomedes fimbriatus (Clerck, 1757)
Rantahämähäkki, Dolomedes fimbriatus (Clerck, 1757) kuuluu kiitohämähäkkien heimoon (Pisauridae). Maailmanlaajuisesti tässä heimossa on 356 lajia, ja Euroopassa esiintyy seitsemän lajia. Rantahämähäkkien suvussa, Dolomedes, on Euroopassa ja Suomessa kaksi lajia: D. fimbriatus ja D. plantarius (Clerck, 1757).
Rantahämähäkillä on palearktinen levinneisyyskuva, sitä esiintyy Euroopassa ja Aasiassa. Keski-Euroopassa se elää yleensä alankomailla 800 m korkeuteeen merenpinnasta, Itävallassa sitä on tavattu myös vuoristoissa aina 1250 m korkeuteen asti. Laji on meillä yleinen ja helposti havaittava. Koska sen suosimia elinympäristöjä (soita ja kosteikkoja) on runsaasti, ei meillä ole havaittu lajin vähenemistä kuten on paikoin etelämpänä Euroopassa tapahtunut. Siellä rantahämähäkin pelätään muttuvan tulevaisuudessa jopa uhanalaiseksi lajiksi, ihmistoiminnan ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Suomessa laji on elinvoimainen ja levinnyt koko maahan tunturialueita lukuunottamatta.
Naaraan ruumiin pituus on 15-22 mm ja koiraan 10-13 mm; rantahämähäkki onkin yksi suurikokoisimmista lajeistamme. Sen ruumiinrakenne on tanakka ja se näyttää hyvin voimakkaalta. Väriltään laji vaihtelee kellanruskeasta mustanruskeaan (nuoret yksilöt ovat oliivinvihreitä), tavallisesti ruumiin sivuilla on vaaleat (joskus kirkkaan keltaiset) juovat, jotka ulottuvat kyljillä koko matkan eturuumiin kärjestä takaruumiin kärkeen. Nämä juovat voivat puuttuakin.
Rantahämähäkki saalistaa ilman pyyntiverkkoa, se on vapaasti liikkuva metsästäjä. Laji suosii elinpaikkoinaan erilaisia rantoja, soita, kosteita niittyjä ja soistuneita metsiä. Se “istuu” veden pinnalla kasvillisuuden lähellä ja odottaa saaliikseen (vesi)hyönteisiä, sammakoiden nuijapäitä ja pieniä kalanpoikasia. Rantahämähäkki liikkuu saalistaessaan taitavasti veden pinnalla. Sen koko ruumis painuu vedenpintaa vasten, mutta tiheän karvapeitteensä ansiosta se pysyy veden pinnalla pintajännityksen turvin. Vaaran uhatessa tai saalistaessaan hämähäkki voi sukeltaa ja uida. Sukelluksen aikana ruumiin ympärille muodostuu ilmakupla, joka hajoaa sen noustua ylös veden pinnalle ja näin hämähäkki säilyy kuivana.
Parittelu tapahtuu alkukesällä. Kesäkuun lopulta alkaen naaras munii ja tekee sitten seitistään halkaisijaltaan noin 1 cm kokoisen munakotelon (jossa voi olla jopa 1000 munaa). Naaras kuljettaa munakoteloa suuosissaan (ei siis kehruunystyihin kiinnitettynä kuten juoksuhämähäkit). Hieman ennen munien kuoriutumista munakotelo kiinnitetään kasvillisuuteen lähellä vettä. Munakotelo suojataan seittirihmoilla, ja sitä vartioidaan. Myöhemmin voi tapahtua uusi muninta, kuitenkin silloin munien määrä on vähäisempi ja munakotelo pienempi. Rantahämähäkkien poikasten kehittyminen aikuisiksi kestää yleensä kaksi vuotta. Ne talvehtivat tavallisesti subadultteina ja aikuistuvat touko-kesäkuussa. Dolomedes fimbriatus voi esiintyä aikuisena lähes kautta vuoden, niitä löytää ainakin huhtikuusta lokakuuhun, varsinkin naarasyksilöitä. Koiraiden aktiivisuuskausi on toukokuusta elokuuhun.
Meillä tavataan toistakin lajia, isorantahämähäkkiä Dolomedes plantarius. Se on saman näköinen (mutta usein ilman vaaleita sivujuovia); kooltaan ja elinpaikkavaatimuksiltaan myös samankaltainen kuin D. fimbriatus. Se näyttää tosin suosivan laajempia vesistöjä, meillä on runsaasti havaintoja suurien järvien rannoilta. Laji lienee sitoutunut rantahämähäkkiä tiiviimmin veteen, ja se vaatii aurinkoisia rantahabitaatteja lisääntymispaikoikseen. Isorantahämähäkkiä on tavattu aikuisena kesäkautena, ja se on melko harvinainen ja paikallinen laji. Sitä löytyy meillä Etelä-Suomesta, erityisesti järvialueilta. Näiden kahden rantahämähäkkilajin määrittäminen vaatii sukuelinten tutkimista.
Miksi rantahämähäkki valittiin vuoden eurooppalaiseksi hämähäkiksi?
Se on yhtenä suurikoisimmista hämähäkeistämme helposti havaittavissa järvien ja jokien rannoilla ja soilla, ja sillä on merkittäviä sopeutumia elinympäristöihinsä, jotka Keski-Euroopassa ovat vaarantumassa. Syinä siihen ovat erityisesti rantojen rakentaminen, järviruon ja vesikasvien poistaminen sekä soiden ja muiden kosteikkojen kuivaaminen. Meillä Suomessa tilanne on paljon parempi.
Vuoden hämähäkin valinnalla tuodaan esille tämä “epäsuosittu” eläinryhmä ja kiinnitetään huomiota elinympäristön haavoittuvuuteen. Samalla toivotaan saatavan uutta tietoa rantahämähäkkilajien levinneisyydestä. Tässä mielessä nauti vuoden hämähäkin seuraamisesta; sen voit dokumentoida kuvaamalla.
Euroopalaisen vuoden hämähäkin on valinnut 83 araknologia (hämähäkkien tutkijaa) 26 Euroopan maasta. Koordinaattorina on toiminut Wienin Luonnonhistoriallinen museo sekä yhdistykset “Arachnologische Gesellschaft (AraGes)” ja “European Society of Arachnology (ESA)”.
Christoph Hörweg & Seppo Koponen
