Spider of the year 2023 – FI

Vuoden hämähäkki 2023

Piikkipihdikki, Cheiracanthium punctorium (Villers, 1789)

Piikkipihdikki Cheiracanthium punctorium (Villers, 1789), kuuluu “omaan” heimoonsa Cheiracanthiidae (pihtihämähäkit, entiseltä nimeltään viherpussihämähäkit). Tässä vähälajisessa heimossa on maailmanlaajuisesti 363 lajia, joista 35 tunnetaan Euroopasta. Suvusta Cheiracanthium (pihdikit) on tavattu Saksassa 12  ja  Suomessa vain neljä lajia. Levinneisyys, elinpaikka ja uhanalaisuus. Cheiracanthium punctorium esiintyy Palearkisella alueella Euroopasta Keski-Aasiaan. Keski-Euroopassa se elää pääasiassa alankoalueilla ja vuoristojen alavyöhykkeillä noin 800 m korkeuteen merenpinnasta. Joitakin havaintoja on kuitenkin aina 1000 m korkeuteen asti. Laji esiintyy lähinnä lämpimien ja avointen elinympäristöjen kasvillisuuskerroksissa, mutta myös kosteammilla vähäisessä käytössä olevilla niityillä. Ainakin joissakin Saksan osavaltioissa se on luokiteltu uhanalaistarkastelussa Punaisen kirjan lajiksi. Piikkkipihdikki löydettiin ensimmäistä kertaa Suomesta vasta viime vuonna (2022) Seilin saarelta. Se on lajin pohjoisin tunnettu löytöpaikka koko sen levinneisyysalueella. Kuvaus. Cheiracanthium punctorium-naaraan ruumiin pituus on 10-15 mm, koiras on hieman pienempi, noin 7.5-12 mm. Eturuumis on väriltään vihreänruskea, mutta voi olla myös kokonaan oranssi tai punainen. Hyvin vahvojen ja pitkien leukojen (kelikerien) tyviosa on punainen, ja sen musta kynsiosa on terävä ja neulamainen. Vaalean kellanvihreän takaruumiin selkäpuolella on usein tumma keskijuova; se voi ulottua yli takaruumiin keskiosan, mutta voi puuttua kokonaankin. Keltaisten raajojen kärkiosat ovat tummat. Ensimmäinen raajapari on selvästi pidentynyt, tätä voidaaan käyttää erottavana tuntomerkkinä samannäköiseen Clubiona-sukuun pussihämähäkkien heimosta  (Clubionidae). Elintavat. Nämä pääasiallisesti yöaktiiviset hämähäkit eivät kudo pyyntiverkkoja saadakseen ravintoa. Ne hiipivät saalistaan kohti ja taltuttavat sen myrkyllään. Suurten ja vahvojen leukojensa ansiosta piikkipihdikki voi pyydystää suurikokoisia hyönteisiä, kuten heinäsirkkoja ja etelämpänä rukoilijasirkkoja. Pihdikit viettävät valoisan päiväsajan pyöreässä, seitistä kudotussa suojassa, joka on tavallisesti matalalla kasvillisuudessa tai kivien alla. Niitä voi löytää etenkin vähäisessä käytössä olevilta avoimilta paikoilta, joissa on suhteellisen korkeaa kenttäkerroksen kasvillisuutta. Lajin elinpaikkoja ovat myös metsäaukiot, kesantopellot ja niityt, kuten myös polkujen, ojien, teiden ja rautateiden reuna-alueet. Keskikesällä ennen viimeistä nahanluontiaan naaraat  kutovat huomiota herättävän, kananmunan kokoisen pesäkammion heinien,  kasvien lehtien tai varsien väliin. Pesäkammioiden viereen täysikasvuiset koiraat kutovat oman seittisuojansa. Niin pian kuin naaras aikuistuu, tunkeutuu koiras kammioiden välisen seinämän läpi ja hämähäkit parittelevat. Myöhemmin, elokuussa, naaras munii 80-300 munaa. Naaraan munakoteloa puolustetaan agressiivisesti. Nuoret hämähäkit kuoriutuvat 3-5 viikon kuluttua syksyllä, ne jättävät pesäkammionsa ja talvehtivat seittisuojissa, jotka ne itse kutovat lähelle maan pintaa. Nämä seittisuojat ovat non 5 mm läpimittaisia. Myrkky. Tämä hämähäkkilaji voi purra ihmistä jos sitä yrittää pyydystää tai muuten ahdistella. Koska laji kuitenkin pysyttelee syrjäänvetäytyvän elintapansa vuoksi  tavallisesti kaukana ihmisasumuksista, ovat puremat harvinaisia. Purema aiheuttaa välittömästi kovan polttavan kivuntunteen, jonka huippu on 5-20 minuutin kuluttua, ja kipu voi kestää useita tunteja. Kivun voimakkuus on ampiaisen piston luokkaa. Purema voi aiheuttaa monenlaisia oireita, kuten huomattavaa paikallista turvotusta, ihon punaisuutta, kutinaa, pahoinvointia ja lievää kuumetta. Nekroottisia ihomuutoksia ei kuitenkaan esiinny. Tarvittaessa suositellaan hoitoon hakeutumista. Samanlaisia lajeja. Piikkipihdikki eroaa väritykseltään ja kooltaan muista meillä esiintyvistä sukunsa edustajista. Suurikokoiset pussihämähäkkilajit (Clubionidae) voivat olla hieman samannäköisiä. Miksi piikkipihdikki äänestettiin vuoden eurooppalaiseksi hämähäkiksi? Ensinnäkin, tämän hämähäkkiheimon edustajia ei ole koskaan aiemmin ollut vuoden hämähäkkinä. Toiseksi, tämä laji on ollut melko usein esillä mediassa purematapauksiin yhdistettynä, ja siksi sitä on pidetty lääketieteellisesti merkittävänä lajina. Melko usein nämä purematapaukset ovat kuitenkin olleet vain oletuksia, siksi on kaiken kaikkiaan tärkeää dokumentoida todelliset tapaukset ja esittää oikeaa tietoa tästä lajista aiheettomien pelkojen välttämiseksi. Vuoden hämähäkin valinnalla tutkijat pyrkivät tuomaan esiin tämän “vähemmän suositun” eläinryhmän merkittävyyttä ja myös uhanalaisten elinympäristöjen asiaa —  tässä tapauksessa avointen kuivien alueiden, kuten niityt, laidunmaat ja ruohostot. Tutkijat toivovat myös ajantasaista tietoa lajin esiintymisestä; näin etenkin meillä Suomessa, jossa laji löytyi vasta viime vuonna. Toivottavasti nautit vuoden hämähäkistä ja ehkä autat meitä uusien havaintojen muodossa. Eurooppalaisen vuoden hämähäkin on valinnut 84 araknologia (hämähäkkien tutkijaa) 27 Euroopan maasta. Äänestyksen on koordinoinut Wienin Luonnonhistoriallinen museo yhdessä saksankielisen hämähäkkiseuran (Arachnologische Gesellschaft, AraGes) ja Euroopan hämähäkkitutkijain seuran (European Society of Arachnology, ESA) kanssa.

Christoph Hörweg & Seppo Koponen